Olen saanut tarpeekseni elämästä, jota suoritetaan laput silmillä päivästä toiseen. Elämä ja arki etenee tarkan suunnitelman mukaan ja päivät toistavat toisiaan. Tunteille ei ole sijaa, koska ne vain hidastavat matkaa. Omaa intuitiota ei osata kuunnella, koska se ei kerro sulle uhkia ja mahdollisuuksia excelin muodossa. Omaan sisäiseen viisauteen ei luoteta, koska se ei osaa antaa sulle raporttia siitä, kuinka monen prosentin tarkkuudella tulet onnistumaan tai epäonnistumaan.
Hyppäsin itse osittain tuntemattomaan ryhtyessäni yrittäjäksi. Revin itseni kaikesta siitä suunnitelmallisuudesta ja ennustettavuudesta, johon olin jo liiankin tottunut. Järki huusi, että älä hyvä ihminen jätä turvallista työpaikkaa hoitoalalla. Mutta intuitio ja kaikki sisälläni huusi lujempaa. Ne huusivat, että nyt jos koskaan on sun hetkesi. Nyt on sun hetkesi näyttää maailmalle, mitä sulla on annettavana.
Päätin mennä pelkojani kohti ja luottaa, että polku muodostuu matkalla. Ja juuri niin on käynyt. Vaikka suunnittelisit elämääsi päivän tarkkuudella, kaikki ei aina mene niin kuin olet suunnitellut. Elämä on arvaamatonta ja polullesi voi tulla mitä tahansa, milloin tahansa. Jos yrittää jatkuvasti hallita kaikkea, on lopputuloksena ahdistunut mieli. Elämää ei voi hallita, joten joskus on parempi vain antautua.
Moni haaveilee elämästä, jossa olisi irti aikatauluista ja saisi kokea vapauden tunnetta. Kuitenkin pidämme tiukasti kiinni totutusta ja pelkäämme, mitä muut ajattelevat, jos päästämme irti. Mitä jos en enää saakaan muiden hyväksyntää suorittamisen avulla? Mitä jos en enää tule nähdyksi, kun en miellytä muita suorituksillani? Mitä jos en enää kelpaakaan itselleni?
On pelottavaa antautua elämälle. On pelottavaa antautua jollekin, jota ei voi mitata. Vaatii rohkeutta kääntää selkänsä suorittamiselle ja uida vastavirtaan. Onni löytyy kuitenkin yleensä itsestäsi ja itsesi kuuntelemisesta. Onni löytyy siitä, että elät linjassa itsesi kanssa. Ja se vaatii antautumista ja kontrollista irti päästämistä.
